HC Andersenin Taikaseikkailu on kolmannessa persoonassa kuvattu seikkailu-/toimintapeli, joka sijoittuu 1820-luvun Kööpenhaminaan. Pelaaja ohjaa 14-vuotiasta H.C. Andersenia, joka saapuu Kööpenhaminaan suuren unelmansa perässä. Hänen aikomuksenaan on tulla kuuluisaksi näyttelijäksi Kööpenhaminan kuninkaallisessa teatterissa. Peli on yhdistelmä perinteistä seikkailua, pienoispelejä ja kaupungissa asuvien ihmisten elämän simulaatiota.

Seikkailu

14-vuotias HCA on juuri astunut Kööpenhaminan portista sisään, kun hän törmää prinsessaan. Prinsessa on karannut palatsista, koska siellä on niin kuolettavan tylsää. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että ilkeä herra Schwarz kaappaa prinsessan keskellä kirkasta päivää.

HCA:n täytyy nyt yrittää korjata tapahtunut, mutta hänellä on omiakin ongelmia. HCA alkaa etsiä mainetta ja mammonaa kaupungin köyhimmästä osasta. Hän on vuorovaikutuksessa kaupungin asukkaiden kanssa ja joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa. HCA:n pitää saada ystäviä ja ehkä tienata vähän juoksupoikana ja muissa hanttihommissa, Tulitikkuja myyvän pikkutytön ja sikopaimenen kaltaiset nöyrät hahmot paljastuvat hyviksi tuttavuuksiksi.

Muita töitä tehdessään HCA löytää paikan, jossa prinsessaa pidetään vankina: vanhan myllyn. Jos HCA aikoo vapauttaa prinsessan, hänen täytyy: aluksi päästä sisälle vanhaan pimeään myllyyn, hoitaa kaksi pelottavaa (mutta todella yksinkertaista) peikkovartijaa ja keksiä keino vapauttaa prinsessa häkistään. Tämän jälkeen prinsessa ja HCA voivat paeta.

Kokemattoman mutta kekseliään HCA:n täytyy opastaa prinsessa palatsiin kaupungin toiselta laidalta. Kuninkaan rakas tytär on luonnollisesti herkkää sorttia, kova valittamaan ja… hemmoteltu (ja kuinka ollakaan, melkoisen innostunut komeista nuorukaisista!). Ryhmä peikkoja (hra Schwartzin kätyreitä) yhyttää parivaljakon, ja prinsessa joutuu uudelleen vangituksi. Hra. Schwarz paljastaa todellisen mahtinsa ja päämääränsä vallata koko valtakunta piirittämällä pääkaupunki. Hän peittää suurempia ja suurempia osia kaupungista taianomaiseen pimeyteen ja pakottaa kuninkaan yhteistyöhön pitämällä prinsessaa panttivankinaan.

Nuorella HCA:lla ei ole taikavoimia. Hänen täytyy löytää tiensä kaupungin läpi käyttämällä korkeammassa virassa olevia ihmisiä ja käyttää lopulta kohtalon hänelle tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen.

Näin HCA joutuu paiskimaan töitä, esimerkiksi räätälin oppipoikana, sillä aikaa kun prinsessa käy eläväistä keskustelua Tuhma-Jussin kanssa.
Lopulta selviää, että vanhat tulukset ovat vihoviimeinen keino karkottaa peikot ja noituus kaupungista. Sinun täytyy kuitenkin pitää hyvää huolta karkuriprinsessastasi ja itsestäsi, jos aiot päästä näin pitkälle!

Oikean Hans Christian Andersenin ura suureksi tarinoitsijaksi oli yhtä mutkikas. Esikuvansa tavoin pelin sankari löytää mainetta ja kunniaa tiensä päästä. Hänen täytyy kiivetä luokkayhteiskunnan tikapuita, apunaan maanalaisista sokkeloista löytyvät rikkaudet. Hänen on taisteltava satujen pelottavimpia olentoja vastaan apunaan yhtä tunnetut satujen sankarihahmot ja uskomattomat olennot.